Toimintopainikkeet

Kysymyksiä ja vastauksia tuotantoeläinten hyvinvoinnista

1. Pitääkö paikkansa, että eläinten hyvinvoinnissa on vakavia puutteita useilla tiloilla Suomessa?

Selkeästi suurin osa kotieläintuottajista hoitaa eläimensä hyvin. Tämä näkyy viranomaisten tekemissä vuosittaisissa EU- eläinsuojelutarkastuksissa, täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointitarkastuksissa ja epäilyyn perustuvissa eläinsuojeluvalvonnoissa. Meillä Suomessa on noin 15 000 tuotantoeläintilaa, joista vuonna 2012 hieman yli 1000:lla oli sikoja, lypsykarjaa noin 8000 tilalla, lihanautoja noin 4000 tilalla, lampaita ja vuohia noin 750 tilalla ja siipikarjaa noin 350 tilalla (lähde: Tike, Maatalouden rakenne).

Vuonna 2013 tehtiin tuotantoeläintiloilla niin sanottuja EU-eläinsuojelutarkas- tuksia (suunnitelmalliset otantatarkastukset) 545 kpl, joista 29,5 %:lla havaittiin jonkinasteisia laiminlyöntejä. Vakavat laiminlyönnit ovat poikkeustapauksia, joihin aina puututaan. Tällaisia vakavia laiminlyöntejä, jotka vaativat ESL 44§:n nojalla kiireellisiä toimenpiteitä, todettiin vain yhdellä nautatilalla. Laiminlyöntien takana saattaa olla omistajien sairauksia, työuupumusta, iän tuomia rajoitteita tai henkilökohtaisia ongelmia. Tahalliset vakavat eläinten laiminlyönnit ovat harvinaisia.

Tuotantoeläimiä pidetään tuottamassa maitoa tai lihaa ja on tuottajan ja koko tuotantoketjun etu, että eläimet voivat hyvin. Silloin myös eläimistä saatujen elintarvikkeiden laatu ja taloudellinen tulos ovat mahdollisimman hyviä. Tyypillisellä tilalla - oli se iso tai pieni - eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa maatilan arkea. Tuottajan ammattitaito ja osaaminen ovat ratkaiseva osa eläinten hyvinvointia.

 
Eläinlaji          Tarkastuksia (kpl)Laiminlyöntejä
(% tarkastuksista)
Naudat24427 %
Siat6319 %
Munivat kanat2015 %
Broilerit13248 %
Lampaat ja vuohet   51lampaat 17 %, vuohet 11 %

Tarkastuksissa havaittiin muun muassa

  • Virikemateriaalin ja pesäntekomateriaalin puutteita sioilla (8% tarkastetuista tiloista)
  • puutteita vasikkakarsinoiden materiaaleissa, kuivituksessa ja puhtaana pitämisessä sekä tilavaatimuksissa (40%)
  • broileritiloilla riittämätön valaistus (29%) ja liian korkea kasvatustiheys (17%)
  • puutteita aikuisten nautojen sorkkahoidossa (0,05%)

 

2. Miksi eläimiä kohdellaan tiloilla huonosti? Mikseivät tuottajat ja elintarvikeyritykset välitä eläinten hyvinvoinnista?

Tuottajat välittävät eläimistään ja hoitavat ne hyvin. Vain hyvin hoidettu, terve ja hyvinvoiva eläin kasvaa hyvin ja tuottaa hyvin.  

Jos eläin sairastuu, se hoidetaan asianmukaisesti ja sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään rokotuksin ja parantamalla terveydenhuoltoa. Tämä koskee kaikkia tuotantosuuntia. Tuotantoeläinten terveydenhuoltoa on kehitetty jo vuosia. Eläinten hyvinvointia mittaava osio terveydenhuoltokäynneillä on otettu käyttöön sikatiloilla ja tulevaisuudessa myös naudoilla.

Tuotanto on pitkälti tuottajan ja lihayrityksen ja meijereiden välistä sopimustuotantoa, johon kuuluu säännöllinen tuottajien koulutus ja neuvonta. Varsinkin broilerinlihan tuotanto on lihatalojen pitkälle ohjaamaa.

Julkisuudessa esitettyjä videoita tuotantoeläinten huonoista oloista ei voi yleistää. Kyse on valitettavista yksittäistapauksista, jotka eivät kerro totuutta eläinten hyvinvoinnista suomalaisilla tiloilla yleisesti. Yksittäisistä videopätkistä ei pystytä analysoimaan mikä on eläimen tila, kun filmit on irrotettu kokonaisuudesta. Esimerkiksi sairaskarsinan eläimillä voi olla havaittavia haavoja ja turvotuksia - juuri siksi ne on siirretty sairaskarsinaan ja saattavat olla hoidon alla, tai odottavat hoidon alkua ja eläinlääkärin käyntiä. Sairaat eläimet otetaan sairaskarsinaan toipumista, lääkityksiä ja tarkkailua varten. Usein niille lisätään esim. kuivitusta ja lämpöä, jotta olosuhteet saataisiin toipumiselle paremmiksi.

3. Millä selitetään karkeat eläinsuojelurikkomukset?

Yksikin eläinsuojelurikkomus on liikaa. Karkeissa eläinsuojelutapauksissa saattaa olla kyse viljelijän henkisestä uupumisesta tai muista sosiaalisista ongelmista. Näihin tapauksiin tarvitaan sosiaalista apua eläinsuojeluavun lisäksi.

MTK ei hyväksy eläinsuojelulainsäädännön rikkomista. Yksittäisiä eläinsuojelutapauksia ei voi kommentoida tuntematta niiden taustoja ja tilannetta tapahtumahetkellä.

4. Mitä vammautuneille tai sairaille eläimille tehdään?  

Sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään, mutta sairaudet ovat luonnollinen osa eläintenkin elämää. Mitä enemmän on eläimiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joukossa on myös sairas eläin.

Sairaat eläimet hoidetaan asianmukaisesti (esim. antibioottilääkityksillä tulehdustapauksissa ja kipulääkkeellä, jos eläimellä voidaan olettaa olevan kipua esim. ontuman perusteella) ja siirretään sairaskarsinaan, jossa niistä huolehditaan, tarjotaan rauhalliset olosuhteet toipumiselle ja niitä lääkitään. On tärkeää siirtää sairaat eläimet erilleen, pois muiden eläinten joukosta, jotta ne saavat rauhassa parantua ja niitä voidaan helpommin lääkitä ja hoitaa.

Jos eläin katsotaan parantumattomasti sairaaksi tai sen tilanne toivottomaksi, se lopetetaan asianmukaisesti. Kuolleet eläimet säilytetään keräilyyn saakka erillisessä kontissa tai erillisessä tilassa.

5. Onko eläimillä tarpeeksi tilaa?

Eläimillä on tilaa riittävästi, jotta ne voivat ruokailla, levätä ja ulostaa erillisellä alueella sekä liikkua näiden välillä.

Minimitilavaatimukset (säädösten mukaiset vähittäisvaatimukset) täyttyvät suomalaisilla tiloilla ja pääsääntöisesti tilaa on enemmänkin. Mm. lihasikojen olot ovat usein väljemmät kuin direktiivi edellyttää.

6. Saavatko eläimet liikkua ja ulkoilla?

Eri eläinlajeilla on erilaisia kasvatusmuotoja, joissa ne voivat liikkua ja osa myös ulkoilla. Luomutuotannossa kaikki eläimet pääsevät ulkoilemaan.

Muutamia esimerkkejä: emakoilla porsitushäkkejä käytetään vain porsimisen ja imetyksen ajan ja emakot pääsevät jaloittelemaan kun ne on siemennetty. Lypsylehmät pääsevät pihatoissa liikkumaan ympäri vuoden ja parressakin pidettävät lehmät jaloittelevat tai laiduntavat eläinsuojelusäädösten mukaisesti vähintään 3 kuukautta. Useilla tiloilla lypsylehmät pääsevät jaloittelemaan sään salliessa myös talviaikaan.

7. Onko Suomessa eläinten hyvinvointiasiat erilailla hoidettu kuin Ruotsissa tai muualla EU:ssa?

Suomen kansallinen lainsäädäntö noudattaa suurimmalta osin EU:n lainsäädäntöä. Suomessa on joitain EU:ta tiukempia säädöksiä koskien eläinsuojelua, esim. sikojen häntien katkaisu on yksiselitteisesti kielletty. Suomessa on tiukemmat vaatimukset myös koskien sikojen juomaveden saantia verrattuna esim. Espanjaan.

Suomessa toteutetaan vapaaehtoista ETU- terveydenhuoltoa, jossa eläinten terveyteen ja tuottavuuteen sekä hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Järjestelmä on ainutlaatuinen vapaaehtoinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka aloitettiin v. 2001 yhteistyössä tuottajien, teollisuuden, viranomaisten ja eläinlääkäreiden kanssa. Vastaavia järjestelmiä on myös muissa EU-maissa.

8. Onko tehomaatalous syypää eläinten pahoinvointiin?  

Tehokas tuotanto tuo hyvän taloudellisen tuloksen ja takaa osaltaan koko tuotantoketjun hyvinvoinnin. Tuotantoketjun hyvinvointi on liitoksissa eläinten hyvinvointiin. Suomalainen kotieläintuotanto ei ole tehotuotantoa, vaikka se tehokasta onkin.

Suurikin yksikkö tehokkaasti hoidettuna voi ottaa eläinten tarpeet huomioon hyvin. Uudet tuotantorakennukset ovat eläimelle parempia kuin vanhat ja ahtaat navetat ja sikalat. Uusissa kotieläinrakennuksissa otetaan esim. eläinten luontaiset käyttäytymistarpeet paremmin huomioon kuin vanhoissa. Samoin ruokinnan kehittyminen ja vasikoiden juottomenetelmien kehittyminen ovat edistäneet eläinten hyvinvointia.

9. Pitäisikö lihansyönti lopettaa kokonaan, niin samalla ehkäistäisiin myös ilmaston lämpenemistä?

Ei, sillä monipuolinen ravinto on ihmiselle tärkeää. Eläin- ja kasviperäistä ruokaa voi nauttia monipuolisesti ilmastovaikutukset huomioiden. Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin lihantuotanto, mm. autoilu ja asuminen.

10. Annetaanko eläimille antibiootteja?

Eläimiä lääkitään vain tarpeen mukaan ja sairauksien hoitona. Suomessa eläimille annetaan antibiootteja silloin, kun ne ovat sairaita eläinlääkärin toteamana ja hoidon määrää aina eläinlääkäri. Sairauksien ennaltaehkäisyyn tai kasvun edistämiseen antibiootteja ei käytetä. On olemassa kansalliset antibioottien käyttösuositukset, joita eläinlääkärit noudattavat.
    
Viranomaiset valvovat lääkkeiden käyttöä tiloilla.

14. Miksi porsaita kastroidaan?

Porsaita kastroidaan, koska kuluttajat eivät halua nykykäsityksen mukaan vahvasti karjulta haisevaa lihaa (karjunhaju = vahva ja pistävä sianhaju lihassa) ja karjupossut alkavat erittämään hajua ennen kuin ne teurastetaan. Tuottajat eivät mielellään kastroisi possuja ollenkaan, mutta lihateollisuuden ja kuluttajien vaatimuksesta niin joudutaan nyt tekemään.

Porsaiden kirurginen kastrointi ilman kivun lievitystä on nykysäädösten mukaan sallittua koko EU:n alueella enintään seitsemän vuorokauden ikäiselle karjuporsaalle. Suomessa suurimmalla osalla sikaloista käytetään kivunlievitystä kastraation yhteydessä. Kirurgiselle kastraatiolle tutkitaan kuitenkin vaihtoehtoja niin EU:ssa kuin Suomessakin. Yhtenä vaihtoehtona on ns. immunokastrointi (immunisointi ehkäisemään testosteronin muodostumista), missä possut rokotetaan kahdesti tai kolmasti ennen teurastamista, jolloin niiden hormonituotanto viivästyy.

15. Kuljetetaanko eläimiä liian pitkiä matkoja? Voivatko eläimet huonosti kuljetusten aikana?

Elläinten hyvinvointi kuljetusten aikana on ensiarvoisen tärkeää. Eläimiä tulee kuljetuksessa ja sen yhteydessä suojata vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.  

Suomessa eläinkuljetukset kestävät keskimäärin 4-5 tuntia. Kuljetusvälineessä on oltava riittävästi tilaa ja niiden on oltava sellaisia, mistä eläimet eivät pääse karkaamaan. Pitkiä, yli 8 tuntia kestäviä kuljetuksia on erittäin vähän. Jos kuljetus kestää yli 8 tuntia, ajoneuvon on täytettävä lisävaatimukset, joilla eläinten hyvinvointi turvataan matkan aikana, mm. juomavettä ja suihkut.

Suomessa eläinkuljetuskalusto on hyvin modernia (lämmitys ja kaasujousitus) ja se tarkastetaan vuosittain. Eläinten kuljetus Suomessa on lähinnä eläinten kuljetusta teurastamolle.

Valvontaviranomaisilla on oikeus tarkastaa eläinkuljetus. Eläinten kuljetuksia maantiellä valvoo enimmäkseen poliisi, joka voi tarvittaessa käyttää apunaan virkaeläinlääkäriä tai läänineläinlääkäriä. Lisäksi Elintarvikevirasto Evira tai aluehallintovirasto AVI voi määrätä virkaeläinlääkärit tarkastamaan eläinkuljetuksia.

Vuonna 2013 eläinkuljetuksia valvottiin 348 tarkastuksella, joissa epäkohtia todettiin 76 tapauksessa (0,2 %). Eniten epäkohtia todettiin kuljettajien pätevyystodistuksiin, asiakirjoihin ja lupiin liittyvissä vaatimuksissa (65 kpl).  

Eläinten kuljettaminen on luvanvaraista toimintaa. Siihen erikoistuneet yrittäjät hakevat luvan AVIsta. Lihayritykset ostavat kuljetuspalvelut luvan saaneilta kuljetusyrityksiltä.

Suomessa eläinkuljetuksia saa hoitaa vain henkilö, jolla on kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistus. Todistus vaaditaan kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläinten kuljetuksiin ja hoitamisiin maantieajoneuvossa. Pätevyystodistuksen ehtona on eläinkuljetusasetuksen mukainen koulutus sekä hyväksytty pätevyyskoe.

16. Mitä elintarvikeyritykset ja tuottajat ovat tehneet tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi?

Siat - Yritykset ja tuottajat ovat tarttuneet eläinten hyvinvointiasiaan. Eläinten hyvinvointia arvioivia mittareita on otettu käyttöön terveydenhuollossa. Mittarit ovat eläinsuojelulakia ja EU-säädöksiä tiukempia. Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry (lihayritykset ovat jäseniä) antaa terveydenhuoltokäyntejä tekeville eläinlääkäreille koulutusta yhteistyössä viranomaisten ja Helsingin yliopiston kanssa.

Lihayritykset ja tuottajat ovat aktiivisesti mukana ETT ry:n ylläpitämässä Sikavassa eli sikatilojen terveysluokitusrekisterissä. Vuonna 2004 perustettuun vapaaehtoiseen tietokantaan kirjataan sikojen terveyteen liittyviä tietoja. Vuoden 2011 alusta myös hyvinvointi-indikaattorit on kirjattu Sikavaan ja elinkeino on sopinut yhteisistä vastuullisen tuotannon raja-arvoista, joiden ylittymisen jälkeen tilalle suunnataan tehostettua neuvontaa ja konsultointia, kunne tilanne paranee.     
    
Valtaosalla eli 95 prosentilla maamme sikatiloista on terveydenhuoltosopimus eläinlääkärin kanssa. Vuonna 2012 tietokantaan kirjattiin tiedot noin 10 000 eläinlääkärin tekemältä terveydenhuoltokäynniltä.
 
Naudat - Nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan kirjataan eläinlääkäreiden tekemien nautojen terveydenhuoltokäyntien tuottamaa tietoa. Se perustuu myös vapaaehtoisuuteen ja ylläpidosta vastaa Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry. Tällä hetkellä puolet maamme nautatiloista on tehnyt terveydenhuoltosopimuksen eläinlääkärin kanssa. Vuonna 2009 Nasevaan kirjattiin nelisen tuhatta terveydenhuoltokäyntiä.

Myös nautojen osalta terveydenhuoltokäyntiä on kehitetty ja siihen on lisätty hyvinvointiosio. Parhaillaan nautaterveydenhuoltokäyntiin ollaan lisäämässä myös ns. vastuullisen tuotannon raja-arvoja, jolloin tiettyjen raja-arvojen ylittymisen jälkeen, kyseiselle tilalle lisätään neuvontaa ja terveydenhuollon panosta.

17. Miten hyvin suomalaiset tuotantoeläimet voivat?

Suomalaiset tuotantoeläimet voivat paremmin verrattuna eurooppalaisiin. Perusteena on meidän monin osin tiukempi eläinsuojelulainsäädäntömme, missä EU:n normit on toimeenpantu ja lisänä on usein vielä kansallista ekstraa. Ruotsissa on vielä meitäkin tiukempi eläinsuojelulainsäädäntö, mutta Tanskassa osin lievempi kuin meillä - tosin vertailu on siinä mielessä vaikeaa, että normit ja yksityiskohdat vaihtelevat eri eläinlajien kohdalla (kuten lypsylehmien laidunnuspakko, silpomisen kieltäminen (hännän katkaisu, nokan katkaisu kielletty), sioilla oltava juomavettä saatavilla jatkuvasti, virikkeet ja pesäntekomateriaalivaatimus jne.).

Meillä on lisäksi vapaaehtoisesti sovittu elinkeinon sisällä, että nautojen ja sikojen hyvinvointia seurataan ja ryhdytään toimiin, jos merkkejä hyvinvoinnin huononemisesta havaitaan (terveydenhuoltojärjestelmät). Näitä merkkejä ovat esim. kuolleisuuden kasvu, loukkaantumisten lisääntyminen, maitomäärän lasku, kuntoluokan heilahtaminen jne. Nämä rajat on vedetty selkeästi korkeammalle kuin mitä lain vähimmäisvaatimukset olisivat. Kaikkia ei ole vielä yhteisesti sovittu, mutta käytännössä niitä toteutetaan jo elinkeinon sisällä. Ja asia etenee koko ajan.

 

19. Millä tavalla hyvinvointiin on panostettu?

Edellisten lisäksi on panostettu eri tuotantosuuntien tuottajille ja eläinten hoitajille suunnattuihin hyvinvointiin keskittyviin koulutuksiin. Koulutukset on järjestetty yleensä hankerahoituksella. Lisäksi eläinten hyvinvointi on usein linkitetty moniin muihinkin projekteihin, kuten juuri päätökseen saatuun Tyyppinavetta-hankkeeseen.

Uudet eläinsuojat rakennetaan eläinten hyvinvointi ja lajityypillinen käyttäytyminen paremmin huomioonottaviksi esim. pihattonavetat, porsituskarsinat, emakoitten ryhmäkarsinat, munakanojen virikehäkit. Osa tehdään lainsäädännön vaatimuksesta, osa vapaaehtoisesti ilman hallinnollista painetta.

Eläinten hyvinvointi ja terveys ovat kotieläintuotannon oleellinen peruspilari. Talvi ja pohjoiset olosuhteet asettavat kotieläintuotannolle tiettyjä vaatimuksia (laidunkauden lyhyys, kylmä talvi, kosteat olosuhteet jne.), ja uudisrakentamisessa yritetään ottaa huomioon kullekin eläinlajille olennaiset käyttäytymistarpeet.

Eläinkuljetukset ovat keskimäärin suhteellisen lyhyitä, kuljetuskalusto on modernia (kaasujousitus, tilavaatimukset jne.) ja kuljettajilta vaaditaan tietty pätevyys. Tämä on aivan toista kuin keskieurooppalaiset eläinkuljetukset ja laivakuljetukset.

20. Mistä kuluttajat tietävät, että heidän ostamansa kotimainen liha on parasta?

Jokainen suomalainen voi vaikuttaa kotimaisiin tuotanto-olosuhteisiimme ja eläinten hyvinvointiin, koska lainsäädäntö tehdään meidän yhteiskunnassamme yhteisesti sovituin periaattein demokraattisesti. Tuotantoa valvotaan koko ajan sekä viranomaisten että vapaaehtoisten auditointijärjestelmien toimesta (esim. Laatuvastuu- merkintä sianlihalla

Ulkomaisten eläimistä saatavien tuontielintarvikkeiden laatuun ja tuotanto-olosuhteisiin me emme sitä vastoin pysty vaikuttamaan, etenkin jos ne tulevat EU:n ulkopuolelta. "Hyvää Suomesta" -merkki takaa sen, että eläimistä saatava elintarvike on alkuperältään suomalainen.


Lisää aiheesta

Laatuvastuu- merkintä sianlihalle

Suomalaisten elintarvikkeiden alkuperämerkki

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 17.6.2014
Osallistu mtk.fi-kyselyyn!
Vastanneiden kesken arvomme tablet-tietokoneen.